Medianomi

Raakaleikkaus opiskelijaradioon

2008-04-24T15:44:00.006+03:00

Opiskelijaradio Reaktori 100,0 MHz aloitti viime perjantaina jokakeväisen neljä viikkoa kestävän lähetyskautensa. Reaktoriin huipentuu Stadian radio- ja tv-ilmaisun opiskelijoiden ensimmäisen ja toisen vuosikurssin kevätlukukausi.

Allekirjoittaneella on ollut ilo seurata Reaktorin syntyhistoriaa jo sen edeltäjän RadioAseman ajalta, ensin opiskelijana toimituspäällikkön roolissa alkukesästä 2002 ja vuodesta 2004 työni puolesta projektista vastaavana opetushenkilönä. Tänä keväänä olen Reaktorin loppuun asti virkavapaalla keskittyen omiin jatko-opintoihini, joten nyt oikeastaan nyt vasta pystyn kuuntelemaan lopputulosta miltei 'ulkopuolisena', vaikka varsinaisesta jääviydestä ei voikaan puhua.

Pitkälle ollaan joka tapauksessa päästy siitä mistä aloitettiin keväällä 2001, jolloin silloinen kulttuurituotannon opettaja huomautti ryhmälle opiskelijoita, että "teillähän on tuossa viimeisen päälle digitaalinen radiostudio ja sieltä ei koskaan lähetetä ohjelmaa. Hoitakaa nyt ihmeessä väliaikainen toimilupa ja tehkää sellaista radiota kerrankin jota haluatte.". Sitaatti ei mennyt varmaankaan läheskään sanatarkasti noin, mutta näin minä sen muistan.

Ja siihen ei paljoa enempää tarvittu, muutama valmiiksi radion tähden houkka opiskelija (ml. kirjoittaja), iso joukko muuten vain vimmaisessa sanomisen tarpeessa olevia nuoria, muutama A1-luokan kouluttaja ja vihreää valoa koulutusohjelman pomoilta. Vappuaattona 2002 olikin jo täysimittainen helvetti irti. Jos jokin yksittäinen määritelmä pitäisi löytää ensimmäiselle opiskelijaradiolle kokonaisuutena, se olisi anarkia, eikä mikään muu. Kaikki oltiin valmiis tekemään juuri päinvastoin kuin oli opetettu tai totuttu kuulemaan. Tekijöiden tiedot ja taidot vaihtelivat todella laidasta laitaan ja oikein kenelläkään ei ollut käsitystä, miten kokonaisuutta olisi pitänyt hallita. Kaikki tämä omien muiden opintojen ohella. Jipii. Ok, olihan siellä mukana hallittua, ansiokasta ja hyvää ohjelmaa, mutta pääasiallisesti toiminta oli järjestäytymätöntä terrorismia radioaalloilla.

Konsepti oli aluksi lähinnä se, että konseptia ei ollut. Seuraavana vuonna uusi opiskelijaryhmä otti aiheesta uusinnan samalla idealla - kaikki saavat tehdä mitä huvittaa. Vähitellen koulutusohjelmakin heräsi siihen, että oman radion tekeminen on suhteellisen iso, mutta palkitseva oppimisprosessi ja keväällä 2004 opiskelijaradio otettiin mukaan radio- ja tv-ilmaisun opiskelijoiden opetussuunnitelmaan. Opiskelijaryhmä vaihtoi kanavan nimen ja nyt projekti otettiin hieman tiukempaan ohjaukseen. Edelleen pääajatus oli, että ryhmä saa suunnitella kokonaisuuden alusta loppuun itse, mutta koulutusohjelma antaa tiettyjä reunaehtoja: mukana pitää olla tietty määrä juonnettua ohjelmaa, toimitettuja ohjelmia ja uutisia pitää tehdä jne. Muuten saakin sitten mellastaa kuten tykkää. Ja kyllähän edelleen niin tapahtuu.

Muistikuvani mukaan juuri 2004 Reaktori alkoi todella kuulostaa 'ihan oikealta' radiolta. Toiminta oli järjestäytyneen ja koordinoidun kuuloista. Tekijät oli koulutettu ja valmistettu aiempaa paremmin työhönsä ja kanava oli selkeästi tunnistettavissa journalistiseksi tiedotusvälineeksi, mistä ei aiemmin voinut olla lainkaan varma.

Jostain minulle tuntemattomasta syystä siitä lähtien kanava on kummasti toistanut samoja konventioita vuodesta toiseen, mm. ohjelmakartan osalta. Prime-time-aikoina ohjelma on juonnettua lähetysvirtaa, päivisin on saattanut kuulua enemmän nuoren tekijäjoukon kuuloista life-style-makasiinia, iltaisin musiikin ja kulttuurin erikoisohjelmia sekä viikonloppuiltaisin bile-meininkiä, öisin ja viikonloppuisin musiikkia ja uusintoja. Opiskelijoilla olisi periaatteessa mahdollisuus tehdä asioita aivan toisin, mutta suuria mullistuksia ei ole viime vuosina kuultu.

Kertoohan edellinen varmasti osaltaan opiskelijoiden kasvaneesta kunnianhimosta (ainakin jos vertaa alkuvuosien tuhovimmaan). Radiota halutaan tehdä vakavissaan, oikein, halutaan saada sitä kokemusta jolla on käyttöä työelämässä.

Ja se on oikein! Opiskelijat saavat tässä ehkä parasta mahdollista kokemusta, mitä oppilaitos voi tarjota (nyt kannattaa muistaa jääviyteni!). Tuotannollinen ympäristö vastaa käytännössä mitä tahansa radiokanavaa. Suora lähetys on aina yhtä armoton suora lähetys. Ohjelmaa tulee ulos 24/7 kuukauden ajan. Päivärutiinit toistuvat noin parikymmentä kertaa, siinä pääsee jo maistamaan toimitustyön rutiinia. Lähetysten tulee olla valmiina kun kello käynnistää uuden tunnin ja ohjelman. Siinä sivussa ehkä oppiikin muutaman asian radio tekemisestä.

Tänä vuonna Reaktorin vetovastuussa ovat syksyllä -06 aloittaneet radio- ja tv-medianomiopiskelijat (joita palaan tutoroimaan vapailta palattuani) . Alun perusteella voin rehellisesti ja ylpeänäkin sanoa, että hyvältä kuulostaa! En nyt ryhdy tarkempaan analyysiin, vaan säästän sen sitä kipeimmin tarvitseville eli tekijöille.

Reaktori
Nettiradio-streamin linkki
Reaktorin blogi

Eka testi...

2008-03-20T09:48:00.001+02:00

Spiidi

2008-01-31T17:15:00.000+02:00

Sähköpostiluukkuni kolahti. Kollega välitti Tampereen yo:n journalismin sähköpostiryhmän viestin, jossa päiviteltiin pk-seudulla kuuluvaa Spiidi FM:ää ja erityisesti sitä, kuinka kanava on poistanut journalismin kokonaan lähetyksistään. Vanha radiomies heräsi.

Spiidi FM lähettää vain musiikkia ja mainoksia. Eli ei juontajia, ei toimitettua ohjelmaa. Kanavan ainoa mainostaja on toimiluvan toinen haltija, matkapuhelinoperaattori GSM Suomi. Tämänhän ei pitäisi käytännössä olla edes mahdollista.

Sponsoroinnille on asetettu laissa rajoja, mm. "Sponsoroiduissa televisio- tai radio-ohjelmissa ei saa rohkaista ostamaan tai vuokraamaan sponsorin tai kolmannen osapuolen tuotteita tai palveluja varsinkaan viittaamalla erityisesti ja mainosluonteisesti kyseisiin tuotteisiin tai palveluihin." (Laki televisio- ja radiotoiminnasta 9.10.1998/744, 26§)

Mistä muusta Spiidin tapuksessa muka on kysymys? GSM Suomi (yhteistyössä radio- ja tv-alan toimijan 4Radio Oy:n kanssa) on toimiluvan haltija ja mainostaa taajuudella omia tuotteitaan.

Oma veikkaukseni on, että firma on aivan tietoisesti lähtenyt kokeilemaan, onnistuisiko se valjastamaan radiotoimilupaansa puhtaasti omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa. Tästä IT-viikon artikkelista voi tietysti huomata, että operaattori on erikoistunut tietynlaiseen sissimarkkinointiin aikaisemminkin.

Ja oletettavasti yhtiö olisi hyvillään, jos joku esim. tekisi tästä vaikkapa tutkintapyynnön. Sellainen Any publicity is good publicity, you know. GSM Suomi on kuitenkin Suomen pienin matkapuhelinoperaattori ja markkinointibudjetit ovat vähissä verrattuna kilpailijoihin. Väliaikainen paikallisradiotoiminta ei ole hurjan kallista, jolloin tuotos-panossuhde on varmasti kohdallaan.

Ihmettelen kovasti, miten Viestintävirasto on alunperinkään myöntänyt väliaikaisen toimiluvan kanavalle. Ihmettelen myös sitä, miten kukaan ei ole tätä aikaisemmin keksinyt?

Addressilla A-listalle

2008-01-22T12:27:00.000+02:00

Sain männä viikolla sähköpostiini kiertokirjeen, jossa pyydettin allekirjoittamaan vetoomus. Vetoomus koski soittolistojen lakkauttamista radiokanavilla. Vetoomuksen oli laatinut muusikko ja lauluntekijä Jouko Mäki-Lohiluoma, itselleni ennestään tuntematon tapaus. Vetoomus ja addressi löytyy miehen nettisivuilta http://www.maki-lohiluoma.fi.

"Ilman Reino Helismaata, Veikko Lavia, Juha Vainiota, tai Juice Leskistä emme olisi niitä ihmisiä, joita nyt olemme.", toteaa Jouko. Ajatus vetoomuksessa on jotenkin sen kaltainen, että nykyään radion soittolistat estävät lahjakkaiden kotimaisten lauluntekijöiden pääsyn markkinoille. Erityisesti Mäki-Lohiluoma on huolissaan tekstintekijöiden ja tekstipainotteisen laulumusiikin puolesta. Addressin oli viime tsekkauksen mukaan allekirjoittanut 2288 henkilöä.

En allekirjoittanut. En ole ehkä ihan samaa mieltä tästä logiikasta lauluntekijöiden pääsystä markkinoille. Ja puolustan soittolistoja periaatteessa. Ne ovat oiva työkalu radion kanavailmeen ja soundin hallintaan. Soittolistojakin voi tehdä niin monella tavalla.

Viime perjantaina kuulin sitten aika hyvän esimerkin tällaisesta tekstipainotteisesta laulumusiikista, Radio Suomen Ylen Aikaiselta. "Transit-mies" oli kappalen nimi ja se oli sellainen letkeä kantrikappale, vähän Freukkareiden hengessä. Kuuntelin piisiä tavallista intensiivisemmin (jota tapahtuu nykyään harvoin, osittain huonosti laadittujen soittolistojen ansiosta...). Ja tykkäsin.

Kappaleen esitti.... (drumroll)... Jouko Mäki-Lohiluoma!

Mikä oli ensimmäinen ajatus? Joko:
a) Joukon vetoomus oli tavoittanut musiikkipäällikön ja miehen tuotanto oli otettu tarkasteluun ja päätetty ottaa soittolistalle.
b) Joukon vetoomus oli tavoittanut vuorossa olleen juontajan, joka oli ottanut mahdollisesti poikkeusluvalla kappaleen soittoon.

Tarkistin asian juontajalta. Sähköpostivastaus tuli pian: Transit-mies soi Radio Suomen soittolistalla, vieläpä voimasoitossa!

Ei toisaalta ihme, piisi oli hieno ja ansaitseekin radiosoittoa. Toisaalta addressin ajoitus herättää epäilyksiä: oliko kyseessä markkinointitempaus, vai oliko ajoitus vain onnistunut sattuma...

Väitän, että soittolistat eivät estä lahjakkaiden laulun- ja tekstintekijöiden pääsyä radiosoittoon, julkisuuteen ja markkinoille!

YLE TV1 johtaa, MTV3 on aivan tuntumassa, kärkikaksikko pinkoo karkuun muilta...

2008-01-16T21:27:00.000+02:00

YLE uutiset kertoi eilen, että "YLEn TV1 nousi maan katsotuimmaksi syksyllä", ohi MTV3:n muutaman prosentin kymmenyksen erolla. Luvut muistuttivat kovasti suurimpien puolueiden nykyisiä kannatuslukuja, TV1 - 24,8%, MTV3 - 24,4%. TV2:kin osuus oli viime vuonna vähän alle 20%:ssa, joten jos tästä joku haluaa jotain analogioita vetää, niin olkoon hyvä vain.

Muutenkin uutinen muistutti hieman puolueiden kannatusmittausten uutisointia, TV1 nousee rinnalle ja kirii ohi... Tai miksei yhtä lailla urheilua.

Silti on merkillepantavaa. että koko syksyisen digitalkin jälkeen YLElle näyttää edelleen olevan aika tärkeitä nämä katsoja/kuulijaluvut. Ei siinä mitään, hyvähän se on pitää häntäänsä pinnan yläpuolella, vaikka muuten uitettaisiinkin.

Tosin olisi voinut kuvitella, että tv-lupien joukkoirtisanomisten jälkeen tilanne olisi voinut olla päinvastainenkin.

Jännää, toivotaan, että katsojalukuja uutisoidaan vastakin kerran kuukaudessa. Olisi mukava avata radio aina tuttuna keskiviikkopäivänä puolen päivän aikaan ja kuulla Päivän Peilistä, miten kanavien tiukka taisto on tänä vuonna edistynyt.

Missä näitä kanavia saa muuten äänestää?

Finnpanelin sivuilta saa muuten monenlaisia muitakin tuloksia viime vuodelta. Niissä johdossa on milloin TV1, milloin MTV3. Mitatakin voi niin monella eri tavalla. Ylen julkaisemat luvut perustuvat loppusyksyyn 1.9.-31.12.

Medianomi (ihassama)

2007-11-29T21:19:00.000+02:00

Kovin kauan minun ei tarvinnut miettiä blogini nimeä. Medianomi-titteli on pyörinyt elämässäni useampien vuosien ajan ja vaikuttanut elämääni joko häiritsevästi tai erittäin häiritsevästi.

Aloitin medianomi (amk) -opintoni syksyllä 1999 Helsingin ammattikorkeakoulussa ja valmistuin medianomiksi (amk) Stadiasta keväällä 2003. Eli ajallaan, poikkeuksena yleiseen käytäntöön.

Aloitin medianomi (ylempi AMK) -opintoni tänän syksynä ja jos poikkeuksellisesti tälläkin kertaa valmistuisin ajallaan, tapahtuisi se ensi keväänä.

Mutta se titteli: medianomi (ylempi AMK). Kyseessähän on ylempi korkeakoulututkinto, joka vastaa maisterin tutkintoa. Mutta silti - kerran medianomi, aina medianomi. Mielekkäämpi titteli voisi olla jossain ehdotettu maisteri (amk), mutta osaltaan ymmärrettävästi yliopistomaailma halunnee pitää tämän tittelin oikeudet itsellään.

Jossain vaiheessa mennään tietysti siihen, että ammattikorkeakoulut tarjoavat vielä akateemista jatkotutkintoa. Mitähän sitten on tarjolla. Medianomi (väit.)?

Eräs kollegani tarjosi vaihtoehtoa diplomi-medianomi, jolla olisi kieltämättä aika hienostunut kaiku...

Julkisessa keskustelussa, erityisesti alan sisällä, medianomi-sanalla on monesti melko kyseenalainen sävy. Mutta meitä on moneksi. Tästä nyt riittäisi vuodatusta ehkä enemmänkin, mutta säästetään toiseen kertaan.

Niin kai se on sitten. Medianomi on medianomi on medianomi.

Onko pakko (jos ei halua)?

2007-11-29T19:40:00.000+02:00

Otsikon kysymys pitäisi kuulua: onko pakko kirjoittaa blogia, jos ei halua? Ja miksi olen juuri niin tekemässä (jos en halua).

Tämä on varmasti joku kolmas tai neljäs blogi, jonka olen aloittanut. Olen blogannut tähän asti lähinnä uteliaisuuttani ja pohtinut samalla, mihin ihminen omaa blogia tarvitsee.

Silti, uhallanikin, aion yrittää taas. Tällä kertaa ajattelin pitää blogin jollain tapaa asiallisena. Mitä se nyt sitten tarkoittakaan. Minulla ei aiempien kokemuksieni perusteella ole tarvetta avautua yksityiselämästäni, perheestäni tai harrastuksistani (viimeksi mainittuja ei käytännössä nykyään edes ole, siis harrastuksia). En koe edes olevani minkään alan asiantuntija. Silti aion tutkailla tässä blogissa asioita, jotka liittyvät perinteiseen broadcast-mediaan, uusmediaan ja niiden löyhiin liittymäkohtiin omassa ja mahdollisesti muidenkin elämässä.

Jään itse mielenkiinnolla odottamaan, tuleeko tästä mitään.

Jos olet tänne eksynyt, kommentoi toki tuotoksiani!

Pikkujoulutunnelmiin,

Sami